Ainolankulma – virran varrella kulkeva historia

Ainolankulma sijaitsee Sahasaaressa, joka on Hupisaarten kaupunginpuiston eli tuttavallisemmin Ainolanpuiston yksi useista saarista.

Sahasaaren vieressä virtaavaan Oulujoen haaraan, Lasaretinväylään, perustettin 1600-luvulla kaupungin mylly ja Oulun teollistuminen alkoi.
Vuonna 1731 Sahasaareen perustettiin Oulun ensimmäinen vesisaha, jonka mukaan saari sai nimensä. Perustajana oli tukholmalainen Karl Fagerholm. Saha oli kaupungin myllyn vieressä, molemmat saaden voimansa Lasaretinväylään ohjatusta Oulujoen vedestä. Täällä virta pyöritti vesisahaa, joka sahasi puut kasvavan kaupungin rakentamiseen.

1857 kaupungin mylly ja saha paloivat, mutta ne rakennettiin uudestaan. Tällöin sahan omisti P.W.Wiiger, joka myöhemmin ajautui konkurssiin.

1870-luvulla sahaa laajennettiin ja sen tominta kasvoi sen siirtyessä tunnettujen oululaisten Leonard Candelin ja Johan Gustav Bergbomin kauppahuoneiden omistukseen. Sahasaaren saha oli edelleen Oulun ainoa saha ja yksi Suomen merkittävimmistä. Ainolankulmassa sijaitseva vanha aitta on dokumentoitu ensi kertaa 1870-luvulla, joskin sen rakennusvuosi voi olla tätäkin aiemmin. Aitta toimi Sahasaaren asukkaiden tallirakennuksena.

Vuonna 1884 nahkatehdasta pyörittävät Veljekset Åström Oy rakentaa Oulun ensimmäisen sahkölaitoksen Sahasaareen, näin Ouluun saadaan ensimmäiset sähkövalot.

Vuonna 1891 myös sahasta tuli osa Veljekset Åström Oy:tä, joka lopetti sen kaupallisen toiminnan ja käytti sahan puutavaraa ainoastaan nahkatehtaan tarpeisiin. Sahaasaareen rakennettiin myös puusepän paja, puunkuivattamo sekä varastorakennuksia.

Kaupungin oma sähkölaitos rakennettiin vanhan myllyn paikalle vuonna 1903, ja vuonna 1937 Sahasaari siirtyi kaupungin omistukseen. Saha purettiin ja saaresta tuli sähkölaitoksen varikko- ja korjaamoalue. Ainolankulman valkoinen talo valmistui vuonna 1938 sähkölaitoksen korjaamoksi. Sen alakerrassa oli korjaamohalli ja yläkerrassa sijaitsi toimistohuoneita.

Vuoden 1940 pommituksissa monet naapurirakennukset Ainolankulman ympärillä tuhoutuivat täysin tai osittain– mutta jämäkästi rakennettu korjaamo ja aitta säilyivät ehjinä.
Sodan jälkeen saari sai yllättäviäkin asukkaita: sähkölaitoksen johtajan lemmikit – aasi Kimmo ja apinat Liisa ja Mikko – asuivat pihapiirissä 1950-luvulla. Paikalliset muistavatkin aasin ääntelyt aidan raosta ohikulkeville.

1980-luvulle tultaessa sähkölaitoksen toiminta alueella päättyi ja suurin osa rakennuksista purettiin.
Aitta ja korjaamo toimivat sähkölaitoksen museoesineiden varastoina 2010-luvulle asti. 2010-luvulla rakennusliike Hartela voitti alueen kaavakehityskilpailun ja rakensi Myllytullin aluetta laajasti, jättäen kuitenkin Sahasaaren rakentamatta ja se palautui lopulta kaupungin omistukseen.

Oulun kaupunki lohkoi Sahaasaren kolmeen osaan ja vuonna 2025 Sahasaaren luoteinen osa siirtyi uudelle omistajalle oululaiselle kiinteistö-ja kulttuurivisionäärille Joonas Piippolalle. Alue nimetään Ainolankulmaksi ja sen mielenkiintoinen tarina jatkuu.
Historialliset rakennukset kunnostetaan, ja alueesta rakentuu ainutlaatuinen juhla-, kulttuuri- ja kohtaamispaikka Oulun kauneimmassa sydämessä. Vuosisatojen historia virtaa puroissa Sahasaaren ympärillä muistuttaen mistä kaupunkilaiset ovat saaneet jauhetun viljan, rakennuspuun sekä valot kaduille ja koteihin. Nyt se tuottaa sahanpurujen ja sähkön sijaan ikimuistoisia elämyksiä paikallisille ja kaupungissa vieraileville.